Hiljaisuus on rikottu. Maailman pisimmän nimen omaava Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogi on täällä taas, osana isompaa Santalau-kokonaisuuttani.

Syvä matkailu ei ole tavoite, jonka voi saavuttaa. Se on suunta, johon voi matkailijana kääntyä. Se vaatii aikaa, kokemusta ja halua katsoa pintaa syvemmälle.

Saako musliminainen kätellä miestä? Aiheessa ollaan kulttuurien, tapojen ja yksilöllisten valintojen äärellä, avataan siis hieman aihetta. 

Miten päädyin viidakkojen seikkailijattaresta aavikon laidalle? Mikä vei minut Egyptiin?

Jokainen matkakohde heijastelee matkailijaa itseään ja näyttäytyy jokaiselle meistä omalla tavallaan.

Elämä tapahtuu, kun olemme kiireisiä tehdessämme muita suunnitelmia, näinhän julisti sanoillaan jo John Lennon.

Maasait ovat Itä-Afrikan kenties tunnetuin heimo. Pääsin lokakuussa 2022 tutustumaan maasai-heimoon ja heidän kulttuuriinsa Tansaniassa aivan läheltä, yhdessä muiden seikkailijattarien kanssa. Mihin sitten kiinnitin huomiota telttaillessani maasai bomassa eli maasaiden yhteisön kylässä? Miltä maasaiden elämä vaikutti ulkopuolisen silmin, minun silmin?

Massaturismi on ongelma, mutta samoin on turistikato. Mitä tapahtuu, kun turistit ottavat kaupungin haltuunsa, valloittavat sen? Miten käy hintojen ja miten käy arjen sujuvuuden?

Entäs, jos rakastutkin reissunaiseen? Mitä tehdä, jotta hän saisi olla oma itsensä ja pysähtyisi rinnallesi?

Hidden gems, ovatko ne enää sellaisia? Jos löytää maailmalta uskomattoman kauniin, aidon ja koskemattoman helmen, kannattaako siitä kertoa muille?

Tavoitteellisuus rantautui jopa matkailuun. Mutta entäs, jos vähemmän onkin joskus enemmän ja hidas matkailu onkin parasta matkailua?

Oletko kokenut, että jossakin on vain ollut helpompi olla? Että joissakin paikoissa energia vain virtaa helpommin?

Freelancer-toimittaja, kirjailija, vastuullisen matkailun kouluttaja ja ympäristöasiantuntija Katja Vaulio kertoo suhteestaan matkailuun.

Vastuullinen ja tiedostava matkailu on laji, jossa voi oppia koko ajan uutta ja samalla joutuu välillä hyväksymään, että joidenkin asioiden on vain annettava olla.

Nykymaailmassamme kaikki ikuistetaan. Kahdenkeskisellä illallisella räpsitään kuvia, takkatulen ääressä välähtelevät salamat ja auringonlasku kuvataan alusta loppuun. Kaikki nämä upeat hetket jaetaan usein heti koko maailmalle, sosiaalisen median kautta.

Kulttuurit sekoittuvat ja kulttuureita edustavat esineet ja perinteet löytävät tiensä monien arkeen sekä koteihin. Missä menee raja kulttuurista inspiroitumisen ja kulttuurisen omimisen välillä? Tässä omat ajatukseni mielenkiintoisesta aiheesta.

Kun matkustan, olen kotona. Tien päällä maisemien vaihtuessa ja ennalta suunnittelemattomassa elämässä olen kotona. Mutta onko levottomuus sallittu olotila?

Suurimpia sisäisiä motivaattoreita sille, miksi päätin helmikuussa alkaa kirjoittaa Seikkailijattariin, oli mahdollisuus haastatella samankaltaisia ihmisiä kuin itse olen.