Massaturismia ja autioituneita kyliä

Massaturismi on ongelma, mutta samoin on turistikato. Mitä tapahtuu, kun turistit ottavat kaupungin haltuunsa, valloittavat sen? Miten käy hintojen ja miten käy arjen sujuvuuden?

Kävelin joitakin vuosia sitten Barcelonan kaduilla ja kiinnitin huomiota kaduille ja liikennemerkkeihin ilmestyneisiin tarroihin ja tägeihin. Ne kertovat katalaanin kielellä kapitalismin tehneen matkailusta turismia ja käskevät turistit menemään kotiin.

Nuo tarrat herättivät mielenkiintoni moniulotteista aihetta kohtaan. Missä mennään vikaan, kun maailmaa ja ymmärrystä avartava matkailu muuttuikin vihaa aiheuttavaksi aiheeksi?

Massaturismi nostaa alueen hintoja

Totuus on, että turistit maksavat kaikesta enemmän. Turisti ei aina kyseenalaista hintaa vaan maksaa sen, mitä pitää. Turisti on lomalla ja haluaa nauttia. Paikallisen palkkapussi ei ole yhtä painava, eikä paikallinen ei voi maksaa turistihinnoiteltua kahvia tai lounasta omalla kotiseudullaan. Paikallinen ei usein myöskään pysty pulittamaan kodistaan yhtä suurta summaa kuin minkä turisti ilomielin maksaa viikonloppuasunnostaan.

Miksi asunnonomistaja edes vuokraisi paikalliselle, kun voi kääriä asunnostaan paljon pidemmän pennin vuokraamalla sitä lomailijoille kovaan hintaan? Tietysti, onhan pätkävuokraamisessa oma vaivansa.

Paikallinen joutuu jättämään oman kotiasuinalueensa, jopa muuttamaan pois omasta kaupungistaan, koska ei pysty maksamaan elämästä paikallisella palkkatasolla samalla tavalla kuin lomaileva turisti voi hetken lomallaan. Näin on tapahtunut monilla Berliinin alueilla ja sama ilmiö toistuu ympäri maailmaa.

Airbnb vai asunto kodiksi?

Moni kaupunki on kieltänyt Airbnb-tyyppisen vuokraamisen. Vuokraamisen, jossa asunnoilla tehdään bisnestä samaan aikaan kun suuri joukko kaupunkiin muuttavia ihmisiä tarvitsee koteja.

Ongelmaksi muodostuu tilanne, jossa joku haluaa oman kotinsa olevan lomiensa ajan Airbnb-asunto, ei niinkään yleinen sijoituskohde. Tästähän koko Airbnb:n idea lähti. On varmasti monia, jotka tarvitsevat pienestä kodistaan pientä tuloa kattaakseen juoksevat kulut. Kaikkeen tulee mukaan ahneus, kasvu ja parempi tulos ja samat kiellot astuvat voimaan myös niille, joille olisi elintärkeää saada katettua vuokra-asunnon vuokrakulut oman loman aikana.

Massaturismi asettaa kohteet vaaraan

Venetsia on esimerkki kaupugista, joka tulvii turisteja − ja näin on ollut jo pitkään. Venetsialaiset häiriintyvät ja heidän oma arkensa ei voi rullata normaaliin tapaan, kun pienet aukiot täyttyvät massoista.

Pieni Venetsia on kaupunki, joka on jo pitkään ollut turismin valtaama historiallisen arvonsakin takia. Venetsialainen ei kai voi kuvitellakaan elämää ilman turisteja, turistit kuuluvat katukuvaan. Ehkei ongelmaa silti ollut ennen kuin entistä suuremmat massat vyöryivät kaduille ja kanaalien varsille. Kaikki toimi, kun turistit ja paikalliset kulkivat sulassa sovussa, toisiaan häiritsemättä. Niin, ja kun hinnat eivät lähteneet nousuun.

Massat haastavat luonnon kestävyyttä

Kaupunkien lisäksi ongelma on olemassa myös luontokohteissa. Islanti on luonnonkaunis maa, joka on viime vuosien aikana noussut monien unelmakohdelistalle. Mitä tapahtuu luontokohteen luonnolle, jos suuret massat tallaavat maata ja kansoittavat maata?

Islanti on herännyt asiaan ja esimerkiksi vapaata kruisailua ja parkkeerausta luontoon on rajoitettu. Onneksi myös Ecuadorin Galapagossaarten turismia on jo vuosia sitten rajoitettu ja sitä valvotaan tarkkaan. Endeemisistä lajeistaan tunnettu saariryhmä on ainutlaatuinen ja virhekäyttäytyminen voi olla saarille kohtalokasta. Galapagossaarten ei kuuluisi olla aivan kaikkien tavoitettava kohde, sinne voisi mielestäni laittaa vaikka hakulomakkeen. Jos et osaa kunnioittaa luontoa, ei saarille ole menemistä.

Massatuotantoa ja massaturismia

Olen itsekin osa ongelmaa, olen turisti. En syyllistä tai kyseenalaista turisteja tai turismia, kyseenalaistan massoja ja tehokkusajattelua. On fakta, että halvat lennot ja kaikille saatavilla oleva matkailu on lisännyt turismia liikaakin. Niin upeaa kuin maailman tutkiminen ja oman maailmankuvan avartaminen onkin, maailma ei tule kestämään satojen ihmisten laumoja uhanalaisissa paikoissa tai pienten kaupunkien kujilla.

Kuten kaikessa, muun muassa ruoka- ja vaateteollisuudessa, massatuotanto on turmiollista. Halvalla saa paljon, mutta halvalla ei saa hyvää. Jostakin joutuu aina luopumaan ja esimerkiksi meidän ihmisten terveys pistetään vaakalaudalle jatkamalla esimerkiksi kosmetiikkatuotteita teollisuusjätteellä tai purkittamalla kanoja pieniin häkkeihin.

Turismin pitäisi mennä paikallisuuden ehdoilla ja ennen kaikkea luonnon ehdoilla, maapallon kestävyyden ehdoilla. Meidän ei kuulu matkustaa roskaamaan matkakohdettamme tai muuttamaan sitä, meidän tulee mennä uusiin paikkoihin niiden ehdoilla, emme omine vaatimuksinemme.

Turismi jakaantuu väärin

Koska matkailu on nyt niin saatavilla, ei paluuta kohtuuteen ainakaan vielä ole näköpiirissä. Kyllä te tiedätte, vaurastuneita ihmisiä on maailmassa on jo hyvin paljon ja myös he haluavat matkustaa, tehden samoja virheitä, joita jokainen meistäkin ainakin alkuun tekee − usein ajattelemattomuuttaankin. Itse olen aivan samanlainen.

Yksi tapa helpottaa vaikeaa tilannetta, on matkustaa sesongin ulkopuolella. Sesongin ulkopuolella hinnat ovat kohtuullisemmat ja massat ovat poissa. Jos turismi jakaantuu tasaisemmin ympäri vuoden, se ei kuormita esimerkiksi Euroopan kaupunkien kesäkuukausia ruuhkaksi asti ja tulot myös vain turistista eläville yrittäjille jakaantuvat tasaisemmin ympäri vuoden.

Olen itse matkustanut viime aikoina paikoissa, joiden huomaan tarvitsevan turismia. Ajoimme autolla pitkin Euroopan Biskajanlahtea ja esimerkiksi monissa Espanjan ja Portugalin kylissä joka toinen asunto on myynnissä ja kadut autioituneet. Rannoilla ei ole ketään ja kahvilat on suljettu. Kun turistit keskittyvät vain suuriin kaupunkeihin ja suosittuihin kohteisiin, muut paikat kärsivät turistipulasta. Se pieni leipomoyrittäjä joutuu sulkea patongintuoksuisen leipomonsa ovet, jos ensin kaikkoavat turistit ja sen jälkeen työpaikkansa kadottaneet paikalliset. Turistit eivät enää palaa, koska palveluita ei ole. On syntynyt kierre.

Paha kierre voidaan myös katkaista ja maailmaan saataisiin luotua suhteellisen helposti paljonkin kohtuullista turismia liiaksi kasvaneen massaturismin sijasta. Turismia, joka loisi työpaikkoja, nostamatta suurien massojen (tässä kun mukaan tulee ahneus) aikaansaamana hintoja niin koviksi, etteivät paikalliset enää voi tai edes halua asua kyseisissä paikoissa. Meidänkin usein etsimämme kohteen aitous säilyy paremmin, jos matkakohteessa on myös tavallista elämää, ei vain turismia. Tämäkin mahdollistuu vain, jos turisteina kunnioitamme paikallisuutta.

Matkusta sinne, minne massat eivät matkusta

Mitä sinä voit tehdä asioille? Voit päättää matkustaa suosituimpien ja täyteen varattujen kohteiden sijaan sinne, missä sinua tarvitaan. Esimerkiksi Turkki on kärsinyt pahasti maan hallinnollisista kriiseistä ja poliittisesta turvattomuudesta johtuvista syistä turistipulasta. Pienet perheyritykset kaatuvat, koska työtä ei enää ole tarpeeksi ainakaan elannoksi asti. Espanjassa ja Portugalissa on lukuisia rannikkokaupunkeja, jotka ovat parhaat päivänsä nähneet, mutta jotka sijaitsevat upeilla paikoilla.

Kun yksi ihminen matkustaa uuteen kohteeseen, sana leviää ja pientenkin kylien talous alkaa elpymään, työpaikkoja syntyy ja tyhjät asunnot täyttyvät. Tässäkin on taas tietysti riski kierteelle ja sille, että kaikki lähtee taas käsistä ja riittävä muuttuu ahneeksi ja yltäkylläiseksi, massaksi. Mikä olisikaan tapa saada asiat tasapainoon ja turismi jakaantumaan tasaisemmin ilman, että mikään kohde kärsii liiasta tai pulasta? Sama ongelma liittyy aivan kaikkeen, ikävä kyllä.

Loppuun haluan vielä painottaa, että kannatan matkailua, tietysti kannatan. Matkailu on maailmani suola ja sokeri. Parhaimmillaan matkailu auttaa ymmärtämään omaa itseä ja sitä kautta ympäröivää maailmaa (tai päinvastoin) paljon paremmin, eikä maailmaa enää koskaan näe yhtä mustavalkoisin silmin.

Julkaistu kirjoittajan Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogissa 2017.