Matkailija omii kulttuurit?

Kulttuurit sekoittuvat ja kulttuureita edustavat esineet ja perinteet löytävät tiensä monien arkeen sekä koteihin. Missä menee raja kulttuurista inspiroitumisen ja kulttuurisen omimisen välillä? Tässä omat ajatukseni mielenkiintoisesta aiheesta.

Kotini on sisustettu maailmalta tuoduillla tavaroilla, eri kulttuurien elementeillä. Buddha-patsas on pöytäkoristeena, ikkunalaudalla lojuu rukousnauha ja tyynyn alle laitan välillä guatemalaisen pahoja unia poisvievän pienen nuken, ikkunassa roikkuu unisieppari. Muistan jokaisen tavaran tarinan, tiedän niiden merkityksen.

Vaatteissani on kuoseja Afrikasta, Aasiasta ja Arabimaista, kaikkialta. Koruni on ostettu monen maan käsityöläisiltä. Olen luonut tyylini kombinaationa minut minuksi luoneista matkoista ja muistoista. Yhdistelmä montaa kulttuuria ja montaa eri uskontoa ja uskomusta on minä, moniulotteinen minä.

Olen tanssinut etnisiä tansseja, jo toistakymmentä vuotta. Olen halunnut oppia tanssin alkuperämantereen kulttuureista ja rytmeistä. Olen jopa esiintynyt Bollywood-esityksessä sekä kiinalaisen viuhkatanssin esityksessä, onneksi myös Keski-Suomen kansantanssiesityksessä.

Päässäni on ollut afrohiuksista tutut pikkuletit ja afrokiharat olisivat unelmieni hiukset. Ihailen monia tutusta poikkeavia elementtejä ja asioita Olen aidosti kiinnostunut ja pidän sitä avarakatseisuutena, positiivisena asiana.

Kulttuurinen omiminen — Mikä on omimista ja mikä inspiroitumista?

Viime aikoina olen monien muiden tavoin pohtinut paljon kulttuureiden ja alakulttuureiden hyödyntämistä tai omimista – etenkin muodissa. Muodin ja sisustuksen trendit ovat jo pitkään pyörineet muun muassa niin sanotun etnisyyden ympärillä, saaden vaikutteita muun muassa alkuperäiskansojen kulttuurisidonnaisesta tyylistä.

Itse pukeuduin omalla tavallani etnisesti jo ennen muotia, koska olin luonut oman muotini matkoillani, visuaalisena ihmisenä inspiroitunut kaikesta näkemästäni.

Saamelaisten kansanpuvussa?

Elokuisella Lapin matkallani ja Ijahis Idja -festivaaleilla päädyin itsekin omasta kiinnostuksestani keskusteluihin muutamien saamelaisten kanssa. Saamelaisten kansanpuvut ovat upeita! Saamelaiset nuoret yhdistelevät gakteja modernimpiin asusteihin, tuovat oman persoonansa mukaan etenkin niin sanotuissa bilegakteissa mukaan perinteitä kunnioittavaa asuun. Perinteinen verkapuku on yleisesti juhlapuku, eikä saamelaisetkaan yhdistele eri alueiden pukuja keskenään.

Kyselin aiheesta monesta näkökulmasta ja moni saamelainen kokee vääränä, että muu kuin heidän kansaansa ja kulttuuriaan edustava pukeutuisi heidän kanssaan täysin identtiseen kansaa edustavaan pukuun eli kansanpukuun. Ymmärrettävää, eikö?

Inspiroitua saa, kunnioittaen

On sallittua inspiroitua tyylistä ja esimerkiksi ostaa saamelaisen käsityöläisen tekemä laukku. Tällöin tukee kulttuuria ja paikallista käsityöläistä. Tietty kulttuurin kunnioitus säilyy eri tavalla kuin esimerkiksi suuren muotitalon luomuksessa, puhumattakaan halpaketjujen tusinatavarasta, mikä on jo asia erikseen.

Jos maailmassa pitäisi tietää kaikesta kaikki, monesta eri näkökulmasta, muuttuu elämä turhankin vaikeaksi. Ikävä kyllä. Täällä ollaan oppimassa ja hyvä niin. Ymmärrän, että kulttuuri on hyvinkin henkilökohtainen asia ja kulttuuri edustaa alueen ihmisiä. Kulttuurin ja tapojen avulla syntyvät alueelliset erot, maailman rikkaudet. Itsekin loukkaantuisin, jos omia perinteitäni loukattaisiin millään tavoin. Etenkin, jos se tehdään tarkoituksella ja pahat mielessä ja etenkin, jos kulttuurini ja heimoni oikeuksia olisi jo pitkään riistetty.

Matkailija saa vaikutteita monesta

Kaltaiseni, liikkuvaa elämää viettävät ihmiset, muokkaantuvat monen eri kulttuurinkin läsnäolon kautta omanlaisiksin, ympäriltä omaksuttujen kulttuurien vaikuttamiksi.

Olemme jatkuvasti alttiina monille vaikutteille, aivan kaikkialla. Uskon, että kulttuurin kunnioittaminen ja siitä inspiroituminen on hyvä asia, kunhan se tehdään hyvän maun rajoissa. En pukisi päälleni esimerkiksi aitoa inarinsaamelaisen pukua, mutta inarilaisen käsityöläisen tekemät kerokengät voisin helposti yhdistää omaan kombinaatiotyyliini, joka sekin muuttuu oman kasvuni ja vaiheiluideni mukana. Jos ympärillä olisi tupsut eli paulat, olisiko kyse omimisesta? Olisi.

Jatkuvaa oppimista

Jokainen kotiini tuotu tai päälleni puettu kulttuurisidonnainen symboli tai vaate auttaa minua ymmärtämään maailmaa ja sen erilaisia rikkauksia. Ne ovat tapani kunnioittaa. Vaatteet, joiden en edes tiedosta saaneen liikaa vaikutteita ovat asia erikseen.

Kuinka kaikkea kaikesta voisi edes tietää tai tiedostaa? Silti, tiettyjen asioiden tiedostaminen kuuluu yleissivistykseen ja viisas ihminen ei toimillaan tahallaan loukkaa yhdenkään kulttuurin edustajaa. Jos loukkaan, mielelläni kuulen asiasta kunnioittavalla kritiikillä. Vain niin voin oppia ja ymmärtää. Yksi virhe kerrallaan opin.

Julkaistu Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogissa vuonna 2017.