Kirjoitatko sinäkin matkapäiväkirjaa?

Joskus käsin kirjoitettu matkapäiväkirja jättää syvän muistijäljen hetkistä. Ne hetket, kun on ollut läsnä käsin kosketeltavalle vihkolleen.

Pidin pitkään perinteistä päiväkirjaa. Matkoiltanikin olen raapustanut jo monta vihkollista tarinoita, aikana ennen blogeja. Yhdysvalloissa asuessani innostuin leikekirjojen maailmasta eli scrapbookeista. Kävin askartelukaupoissa hankkimassa tarvikkeita, joiden avulla vaihto-oppilasvuoden kaikki kauneimmat muistot leffalipuista tanssijoukkueen kilpailuinfoihin saisi tallennettua kauniisti kovien kansien väliin.

Muistoja kansien välissä

Osaan olla hamstraajaluonne ja trendikäs konmaritus on itselleni haastavaa. Tunnearvotavaroista on todella vaikeaa luopua. Olen säilyttänyt ensimmäisen Interrail-lipun ja ensimmäiset lentolippuni, ties mitä muutakin. Jotkut noista matkamuistoista lojuvat irrallisina laatikoiden pohjalla, mutta jossakin vaiheessa matkojani aloin organisoidummaksi matkapäiväkirjailijaksi.

Aloin kirjoittamaan matkapäiväkirjoja arjen päiväkirjan lisäksi aina matkustaessani. Liimailin vihkojen väliin pääsylippuja, muistoja ja uusien tuttavien sähköpostiosoitteita tai joskus jopa kirjasuosituksia tai musiikkilistoja. Tämä kaikki tapahtui arvatenkin aikana ennen sosiaalista mediaa.

Olen kiitollinen, että elin myös ajan, jolloin kaikesta jäi pysyvämpi jälki muuallekin kuin bittiavaruuteen. Matkojeni päiväkirjat ovat upeaa luettavaa ja niiden kautta voin palautella mieleeni monenlaisia sattumia ja kommelluksia reissuiltani. Osa alkaa muuten jo unohtua, tehdä tilaa uusille muistoille.

Julkaistu kirjoittajan Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogissa vuonna 2017.